Tänään kävi taas hieroja Akaria katsomassa homeopaattisen kuurin jälkeen ja mitä ihmettä, vaiva alkaa olla huomattavasti parempi. Eli siis kohta ei toivon mukaan ole enää koko vaivaa. Nyt ruvetaan lisämään kevyesti liikuntaa ja katsotaan miten se rupeaa kestämään rasitusta. Mutta huojentavaa oli kun huomasi ettei se ole enää niin kipeä. Jee, minä jo kerkesin surra että talvi kerkeää mennä ohi ennenkuin me ollaan päästy metsään rypepään. No ei sillä, kielto on voimassa vielä siihen hommaan ja vaikuttaa että kevätkin tulee päälle ja hanget, niin eipä sinne tarvitse mennä enää.

Ponin kanssa ollaan jatkettu ohjasajo hommia ja nehän alkaa mennä kohta kuin vettä vain. Ei tarvitse enää hirveästi tapella. Saatiin sopivan kokoiset suitsetkin niin kuolaimetkin tuntuu kivemmalta suussa kun niitä ei ole ihmeellisesti yritetty viritellä päitsiin.

Koirat on vaan ollu.. Mutta ei ole pitkään. Annoin tuossa kirjalliset ohjeet KePolle muutamasta agility esteestä, niin ainakin Milin kanssa voitaisiin harjoitella sitä ihan vaan huvikseen.

Viikon päästä pitäisi myös tapahtua syntymisen ihme, mutta siitä lisää myöhemmin kun se tapahtuu...