Totesin asian tänä päivänä kun kävin Sargon kanssa pellolla. Viime viikolla tein Sargolle ensimmäisen jäljen ja viikkohan tässä meni miettiessä miten sen kanssa pitäisi oikein edetä. Ensimmäinen "jäljestys" oli täysi katastrofi!!!  Laitoin koiran suoraan jäljelle ilman mitään sen kummempia lähettämisiä ja sehän vei minua kuin pieru kerjäläistä, tajuamatta mistä hommassa oikein oli kyse. Se pyöri häkkyrää siellä sun täällä vaikka olin melkolailla pannassa kiinni. Joka kerta kun liina kiristyi, tuli koira viereen ja tapitti silmiin. Loppu jälki mentiin sitten niin että kädestä pitäen näytin askel askeleelta koiran vieressä kulkien.

Tänään menin sitten uuden toiminta-suunnitelman kanssa. Tein suoraan kaksi melko lyhyttä jälkeä. Kunnon tamppaus paalulle ja merkitsin sen hyvin makupaloilla. Laitoin Sargon istumaan paalun eteen, laitoin liinan jalan alta, kaikki niinkuin Pipallekin teen. Pidin pannasta kiinni, näytin paalun ja lähetin jäljelle. Poika otti paalun oikein tarkasti ja lähti tikkaamaan joka askeleen kuin vanha tekijä. Näin meni kumpikin jälki.  Muutaman kerran jouduin pakottamaan eikä se todellakaan hypännyt sivulle vaan korjasi ja jatkoi matkaansa rauhallisesti. Meni kuulkaa melko pitkään koiraa kehuessa...  

Sargollehan on pohjat tehty pentuna (ja hyvät pohjat onkin) ja minun tietääkseni jäljestetty noin puolivuotiaaksi asti. KIITOS TERHI!!!

Esine-ruutua olemme myös treenanneet kovasti ja siinäkin edistystä tapahtunut kovasti. Kun koiralla riittää halua, tulostakin syntyy.. Hyvä poika!!