Vähän aikaa taas edellisestä vierähtänyt. Koitan muistaa kaikki sillä välillä tapahtuneet maininnan arvoiset asiat.

Ensinnäkin kaikki "lapset" voivat hyvin. Akarin kanssa jatkamme treeniä. Kipeytyi tuossa taas ilmojen viilennettyä joten Sanna on sitä käynyt hieromassa. Tänäänkin oli parempi, mutta edelleen hieman jäykkä oikealta puolelta varsinkin kun alkaa väsymään. Laukkaan olen todella tyytyväinen, kumpaankin suuntaan. Kenttä on hyvässä kunnossa ja sekä minun että hevosen itsevarmuus on parantunut, joten se askellaji alkaa olemaan jo ihan hallittavissa. Edelleen siirtyminen laukasta harjoitusraviin teettää töitä, mutta kevyeen raviin rauhoittuu jo ihan hyvään muotoon, eikä tahti rikkoja tule enää niin paljon. Hevosia ovat kiusanneet aivan käsittämätön määrä polttiaisia, joten ponikin on saanut olla kärryharjoituksista ihan rauhassa kun itselläkin menee noiden ötököitten kanssa hermot.

Pipan kanssa olimme muutama viikko taakse päin Sannan ja Lilli-mamman kannustusjoukoissa rotumestaruus kisoissa. Itse oppii paljon kun pääsee kokeita seuraamaan. Tapasimme myös Ami-beussin joka on samanikäinen kuin Pipa. Tuli taas huomattua miten lapsi tuo koira on vielä. Siellä ne mujusi samassa kasassa kumpikin musta. Ja noitten terriereitten käytöstavat tietäen mukava, kun ei kuulu pärinöitä eikä tarvitse olla varuillaan milloin ne tappelun saa aikaiseksi.

Puruista olemme todellakin nyt kevät talveen asti "lomalle". Pipan henkinen kehitys on todellakin vielä niin lapsen tasolla että ei ole mitään kiirettä tuolla saralla. Nyt olemme keskittyneet maasto lajeihin. Jälkeä teemme useamman kerran viikossa vaihdellen nurmella ja pellolla, missä pidempi heinä. Uutena asiana ohjelmassa on esineruutu. Yllätyin miten vähillä kerroilla se tuon päähän meni. Oltaisko nyt 6-7 kertaa otettu ja tuossa kotimetsässä voin lähettää koiran ruutuun etureunasta, jolloin se lähtee ruutuun kuin raketti, etsii tehokkaasti koko ajan nenää käyttäen sekä tuo esineen minulle suoraan käteen saaden siitä patukalla kuitin. Melkoinen neiti! Into on aivan uskomaton tuohon hommaan. Jäljellä haemme nyt jo vähän tarkempaa työskentelyä.

Kävimme sunnuntaina ensimmäisissä näytelmissä. Meidän yhdistys järjesti mätsärin ja tietenkin piti sinne päästä harjoittelemaan. Meillä on ollut pieni muotoisia ongelmia hampaiden näytön suhteen ja sitä vähän jännitinkin miten käy. Olen opettanut näyttämisen käskyn kanssa. Tuomarimme oli onneksi sen verran topakka ettei Pipa varmaan kerennyt edes huomata mitä tapahtui. Eli se sujui loistavasti. Lopulta päädyimme pentuluokassa neljänsiksi.

Näin sitä mennään... Taitaa muuten peitsata tuossa kuvassa..

Vinttikoiralta katsotaan näköjään kannuksia... ;) ( Kuvat Niina Korhonen )

Kohta on Repolaisten leiri Kajaanissa ( innolla odottaen ) joten luultavasti seuraavaa raporttia sieltä...