...ja kaikki on vielä hengissä.  Oikeastaan laumaan tuleminen sujui odotettua paremmin. Lähdimme suoraan Sargon ja Pipan kanssa lenkille ja en kerennyt kävellä kuin parikymmentä metriä Pessi hihnassa, kun huomasin että eihän tässä mitään ongelmaa ole ja päästin sen irti juoksemaan. Oikeastaan pojat löysivät yhteisen sävelen heti ja hölkkäsivät koko tunnin lenkin vierekkäin. Pipa sai olla pojilta rauhassa. Lenkin jälkeen Pessi ja Sargo olivat vielä tunnin ulkona kahdestaan.

Aamulla kävimme Sargon kanssa kaupungilla hihnakävelyllä; ei ongelmia. Sen jälkeen suuntasimme kentälle ja teimme pikku seuraamistreenin. Hauska huomata miten innoissaan se on patukasta. Pari kertaa olen sen kanssa patukalla leikkinyt ja nyt se alkaa tajuta sen homman. Haastaa jo ihan hyvin, mutta kädestä se ei sitä vielä suostu tarttumaan kovin hyvin. Kun oikein kehuu niin sitten saattaa ottaa. Sitä myös harjoittelemme. Kunhan se sen tajuaa, niin pitää ruveta tekemään tolppatreenejä. Ruvetaan vähän saalista nostamaan.  Ei sillä etteikö sitä sillä olisi mutta eihän sitä koskaan voi liikaa olla. Muuten luulen että tottiksessa päästään melko nopeasti eteenpäin. Kunhan lumet sulaa, niin päästään pellolle ja siitä metsään. Voisin lyödä vaikka vetoa ettei esineruudun kanssa ainakaan pitäisi olla motivaatiopuutetta.  

Eilen pääsimme lopultakin Pipan kanssa sitten joulukuun ensimmäistä kertaa puruihin. Ja voi ristus niitä maailman lopun ääniä.  Eihän se reppana osannut edes haukkua kun oli niin sekaisin. Toisessa sessiossa meni jo huomattavasti puhtaammin. Uusi hiha oli mieluisa ja ohjaajakin oli jopa suhteellisen kartalla. Viikon päästä uudestaan.