Niinhän sitä taas laitettiin leiri pystyyn tällä kertaa kahden kasvattajan toimesta Kajaaniin jo tuttuun Joutenlammen leirikeskukseen. Perjantai-iltana kokoonnuttiin paikalle ja todellakin Repokettujen seuraksi saimme Akhilleus-perheen jäseniä. Arvoisa A-kasvattaja Marjo Hohtari toimi meidän koutsina niin tottiksessa kuin jäljelläkin, ja miksei muillakin elämän osa-alueilla  . En nyt niitä muita alueita rupea tässä erikseen erittelemään.  illalla porukan pamahdettua paikalle otettiin kierrokset ( tai parit ) tottista. Koira oli ihan hyvässä vireessä ja koutsin ohjeistuksena edettiin toisessa treenissä taas yksi asia eteenpäin. Koira kyllä osaa, mutta ohjaajan tumpelo ei. Tämähän allekirjoittaneelle tuli sitten selväksi oikeastaan koko lauantai päivän ajan. Annatusta tuli sen verran rankalla kädellä että sydäntä kylmäsi.  Aamulla ensin kierros tottista, joka meni niin ala-arvoisesti että hohhoijaa.. Sitten kierros puruja. Koska paikka oli täysin uusi, niin otettiin ihan perussetti. Hiemanhan aina tällaiset muuttuvat tekijät näkyvät P:llä otteessa, mutta mielestäni se oli ihan hyvä treeni.

Välissä napa täyteen sapuskaa ja sen jälkeen pellolle. Päivä oli todella tuulinen ja heinä pellolla alkoi olemaan jo aika runsaan mittaista. Tein Pipalle jäljen jossa kaksi kulmaa ja kaksi esinettä. Toisella suoralla sivutuuli häiritsi koiraa selvästi, se jäljesti kuitenkin koko ajan jäljellä pysyen. Jonkin verran otti häiriötä myös porukasta, jota tarpoikin mukana verran että ruuhkaa meinasi pukata päällensä.  En itse ollut tyytyväinen sen vireeseen millä se jälkeä ajoi. Ilmaisut oli  ja ohjaaja katsoo peiliin. Taas annatusta luvassa.. Sen jälkeen saunaa ja juomaa ja Miia nousi takaisin kellarista normaalille tasolle. Illalla katsoimme videoita mitä oli kuvattu meidän aikaisimmilta leireiltä ja mielenkiintoista katsottavaahan se oli.  Puheenaiheena oli myös rapalan uistimet ja Uhlbåckin vessakäynnit hieman väritettynä versiona. Hauskaa piisasi aiheista niin että loppujen lopuksi se taisi mennä jo itkun puolelle . Polvessa ainakin ihan hillittömän kipeä mustelma.

Aamu valkeni yllättävän hyvä vointisena, vähän janoisena kylläkin. Aamupalat naamaan ja kentälle. Tottiksessa päivän sana patoaminen! Koira hyvässä vireessä ja onnistunut treeni alle.  Puruissa taas eteenpäin: löysillä vaan molaria päin. Marjo toimi onnistuneesti apuohjaajana ja kaksi hyvää vetoa otettiin. Kun aletaan tekemään uutta koiralle niin noviisi ohjaaja ei auta asiaa ollenkaan. Parempi vaan jos ensimmäisellä kerralla joku kokenut liinan päässä. Mutta nyt pitää itsellä opetella niitä naruja vetelemään.

Hyvät fiilikset jäi leiristä ja haluankin kiittää Marjoa todella hyvistä vinkeistä. Taas tuli palikoita lisää käyttöön. Itse olen tietynlainen täydellisyyden tavoittelija enkä tyydy vähän sinne päin-ajatukseen. Haluan kysymykseen MIKSI vastauksia ja viikonloppuna taas muutama kysymys aukesi. Tästä on taas hyvä jatkaa. Ehkä sitten keväällä jatketaan harjoituksia. Valokuvia tulee kunhan ne läpäisee paparazzin vaativan seulan. Kiitos ja hei.