.. vai miten se oli. Eilen illalla vielä töistä tullessani ajattelin treenata kummankin koiran, vähän seuraamista ja silleen. Ensin vuorossa Sargo, joka muuten parantaa tekemistä mitä enemmän sen kanssa tekee. Ensimmäinen pätkä seuraamista ja siitä patukalla palkka. Kaikkihan tietää että joissain patukoissa on päissä sellaiset lenkit, mistä on hyvä ottaa kiinni. On joo, sain oikean käden nimettömän sinne lenkkiin kun Sargo otti ja vetäisi. Sormesta kuului naps, ja silmissä sumeni  Eipä siinä, vähän aikaa voivoteltuani treenasin koiran loppuun ja otin vielä Pipalla samat hommat, joka oli muuten aivan todella hyvä. Enpä muista milloin olisi noin hyvä ollut.  Käytiin vielä pikku lenkillä ja kotiin päin tullessa alkoi kättä särkeä. Kotona otin hanskan pois ja ihan ääneen piti nauraa kun sormen paikalle oli tullut musta makkara . Yöllä sormea särki sen verran kovasti että katsoin parhaaksi käydä terveyskeskuksessa. Lääkäri totesi vain että hyvä ettei mennyt poikki, kun sen kokoinen koira vetäisee. Eli suurella todennäköisyydellä sormi on murtunut. Hoitaja laittoi sen pakettiin pikkurillin kanssa.  Että näin..

Käytiin koko porukalla tänään reilun tunnin patikoinnilla. Kävelimme läheiselle metsälammelle. Oli muuten niin hieno ilma että!!! Koirat nautti myös silminnähden reissusta. Nyt on melko rentoa porukkaa.  Tullessa Pessi vain aiheutti hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun huomasimme että herra seikkailee joen jäällä. Ei muuten mutta jäätä on ehkä parisen senttiä siinä joessa. Ruvettiin sitä sieltä huutamaan, mutta ei edes korvaansa lotkauttanut. Jotku elukan jäljet olivat huomattavasti mielenkiintoisemmat. Lopulta se suvaitsi sieltä pois tulla.  

Nyt sitten ei muuta kuin sormen parantelemisiin. Huomenna kentälle tottista Sargon kanssa ja maanantaina Pipan kanssa puruihin. Ei ole aikaa sairastaa...