Joskus pitää mietiskellä. Nyt sitten on mietiskelty. Parin viikon ajan. Aikaisemmin jos olisi "kynään" tarttunut, teksti ei välttämättä olisi julkaisukelpoista. Epäonnistumisia sattuu, tiedän sen. Silti itsensä lyttyyn lyöminen on ollut ohjelmassa. Minä vaan en halua epäonnistua. Silloin kun epäonnistuu, täytyy miettiä, mitä voisi tehdä toisin. Tätä on nyt pohdittu. Kaiken tämän alkulänkytyksen syy on selvä. Ei mennyt bh läpi! Ja että minä olin pettynyt! Itseeni, tietenkin. Mutta kuten viimeisen kirjoituksen lopetin: eteenpäin sano mummo lumessa. Pätee edelleen. Jospa seuraavan kerran kokeeseen mentäessä ei tarvitsisi rämpiä lumessa, tai sohjossa, tai rapakossa. Tai kaikkien näitten kolmen yhteismössössä.

Treenejä tosiaan hieman muuttaneena, en osaa sanoa tuloksesta kuin vasta sitten kun päästään kokeeseen uudelleen. Ei se nimittäin tuota temppua ole koskaan tehnyt treeneissä, minkä se kokeessa teki. Tämä on pelin henki.

Tänään avattiin myös peltokausi. Ensimmäiseksi jäljeksi talven jäljiltä suhteettoman vaikeissa olosuhteissa se meni ihan hyvin. Tulipahan tehtyä tsekkaus, mihin osa-alueisiin pitää kiinnittää huomiota. Isoin asia mikä pitää korjata on keskittyminen. Häntä pyörii ja höseltää liikaa. Tämä on ensimmäinen asia. Toisekseen, tämän "ongelman" korjaaminen, korjaa luultavasti monta muutakin juttua. Treeniä, treeniä..

Oli hauskaa tehdä tuossa illan ratoksi esineruutu. Talloin alueen johon jätin kaksi esinettä. Hain koiran linjalle ja lähetin. Koira joka on tehnyt ruutua noin viisi kertaa. Tykkää hommasta niin hemmetikseen ja on todellinen luonnonlahjakkuus. Palkkaa itsensä pelkästä esineen löytämisestä. Hauskaa puuhaa. 

Paljon on tehtävää. Eipähän käy aika pitkäksi.