Onpas aikaa kun on tullut viimeksi "kynään" tartuttua. On vissiin ollut jotain parempaa tekemistä tai ei ole ollut asiaa. Tai sitten vähän kumpaakin.

Kesä oli ja meni. Ja olipas kesä. Lämmintä riitti omiksi ja muittenkin tarpeiksi. Lisäksi siihen vielä "pientä" elämän muutosta. Tulin vaihtaneeksi kortteeria. Joku on joskus sanonut että kaikki loppuu aikanaan. Yksi elämän vaihe tuli elettyä. Asioilla on kuitenkin loppupeleissä tapana järjestyä ja ihan hyvin "uuteen" elämään ollaan Pipan ja Artun kanssa sopeuduttu. Tai suurimmaksi osaksi lähinnä Pipan kanssa. Artun syötyä asuntoa, hänen osoitteensa on toistaiseksi ja suurimmaksi osaksi vielä entisessä kodissa. Onhan se ollut harjoittelua itsellekin rakentaa uudet rutiinit ja jutut, mutta hyvin on selvitty.

Vaikka kesällä ei helteen takia tullut Pipan kanssa tehtyä oikein mitään, ollaan menty hommissa eteenpäin. Koko kesä oltiin ensinnäkin puruista tauolla. Pipa on oikein innokas uimari. Yhdellä uintireissulla venetraileri sattui jäämään tielle hänen juostessa järveen. Naamahan siinä hommassa aukesi. Ei hyvä juttu tollasilla helteillä, mutta hyvinhän tuo parani.

Elokuun puolessa välissä käytiin Kuopiossa bh:ta kokeilemassa.    Tuli treenattua edellisestä kerrasta jotain oppineena hieman erillä tavalla ja tulosta tuli. Olin tyytyväinen tottikseen vaikka jännitin ihan törkeenä huomatessani että ollaan ensin paikallaolossa. Muistin siinä sen tiedon saatuani että eipä ole treeneissä koskaan niin päin tullut tehtyä, mutta koiran on toimittava tilanteessa kuin tilanteessa ja näinhän se teki. Ainoa mikä itseä jäi harmittamaan oli liikkeestä istumisessa typerä käskyttäminen ja Pipa jäi seisomaan. Muuten suoritti liikkeet todella hyvin ja tuomarilta tuli kehuja.  

Onnistumisen jälkeen on helppo hymyillä!

Jälkiä on tullut kesän aikana ajettua vaihtelevalla menestyksellä ja meinasin jo heittää hanskat tiskiin esineen ilmaisun kanssa. Se kun tahtoi ilmaista ne aivan totaalisen vinoon. Koskaan ei ole esineestä ohi mennyt mikä on sinänsä hyvä asia, mutta kun se ilmaisi ne niiiiiiiin vinoon. Noh, tässäkin asiassa kun ohjaaja antaisi koiran tehdä rauhassa töitä eikä hengittäisi niskaan metrin päässä, asia saattaisi korjaantua. Ja niinhän siinä kävi. Ongelma oli siinä (valitettavasti) että Pipa väisti minua ilmaisussa. Mutta nyt kun ohjaaja malttaa pysyä hyvän matkan päässä, esineet ilmaistaan korrektisti suoraan. Kulmatyöskentely on myös parantunut huimasti kun opin luottamaan koiran tarkkuuteen ja jätin (lopulta) makupalat kulmista kokonaan pois. Koemittaista jälkeä ollaan jo ajettu ja se sujuu hyvin.

Puruista oltiin tosiaan koko kesä tauolla ja mikä muutos oli tapahtunut! Viime treeneissä mentiin taas huimasti eteenpäin ja treenataan jo tosissaan koeliikkeitä. Pitkäliike otettiin pitkästä aikaa sunnuntaina ja kylläpä neiti yllätti. Ohjaajaa vallan huimasi. Treenikaveri oli sivusta katsomassa ja sanoi ettei jarruttanut yhtään. Hyvä Pipa!!  

Viime viikonloppu oltiin Sannan järkkäämällä parson-pitoisella leirillä. Artun kanssa tehtiin lauantaina jälki ja sehän meni ihan putkeen. Paitsi että se oli aivan liian lyhyt. Ei kiinnostanut jätkää makupalat lopussa vaan riista oli mielessä.  Kävimme myös kettua morjestamassa ja kaikista ennakkokäsityksistä huolimatta se mahtui sinne luolaan. Ja hyvin kettua työsti, vaikka oli ensimmäistä kertaa ketun kanssa putkessa.  Artun into voittaa sen koon tuomat hankaluudet monessakin asiassa..

Reilun viikon päästä kokoonnutaan Kajaaniin beussi-porukalla ja odotettavissa on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sitä odotellessa..