Jotta ei elämä vahingossakaan kävisi liian tylsäksi, laumaamme tuli eilen lisäystä. En nyt jaksa kovin syvä luotaavasti tarinaa selittää, mutta eilen lähdimme Sannan kanssa kohti Jyväskylää, mihin olimme sopineet rehvit Edithin ja hänen perheensä kanssa. Mukaan tarttui sitten tällainen nuori mies.

Komistus on nimeltään Sargo. Hän on Lillin ensimmäisestä pentueesta se ainut tapaus. ( kerää vaikka koko sarja ) Sannan kasvatustyöstä meikäläiselle on kerääntynyt näitä mustia nyt niinkuin jokaisesta pentueesta.. Voe elämän kevät...

Ensimmäinen vuorokausi on mennyt pojan kanssa vallan mainiosti, verrattuna siihen mitä kerkesin ajatella esitietojen perusteella. Aamulla heti seitsemän jälkeen jalkauduimme Pipan ja Sargon kanssa ja kävimme tunnin lenkin metsässä ajatuksella löysät pois.  Olin ajatellut että pysymme nyt kotosalla vähän aikaa, mutta ajatuksesta huolimatta lähdin pariskunnan kanssa kentälle. Pipalla otin vain vähän seuraamista ja sen jälkeen Sargo kehiin. Pienen kurin palautuksen jälkeen tulimme porukalla siihen johtopäätökseen että nyt alkaa pojan elämässä kunnollinen sosiaalistamiskuuri. Kiitosta vaan Sanna, Anne, Minna ja Niina koe-eläiminä olosta. Ja näin jo heti ensimmäisten kenttätreenien jälkeen autoon meni huomattavasti vapaantuneempi junnu. Hyvä Sargo!!! Tätä se on tämä elämä...  Kotiin tullessa pelasimme sitten hieman palloa. Ja ei, meillä ei ollut sumua muuta kuin minun päässä kun menin kameran linssiä lähmimään..  

Fyysinen koko ei ole pääasia vaan henkinen, kuten kuvasta näkyy. Sargo ei uskalla tulla polkua pitkin kun Mili seisoo edessä...

Lisätäänpä vielä parit kuvat kun nyt vauhtiin päästiin.

No niin, nyt näihin kuviin ja tunnelmiin. Katsotaan mitkä tunnelmat huomenna; Pipan kanssa puruihin..