Nyt on sitten pitkä odotus palkittu ja koiruuksien koulutusleiri pidetty. Olo on väsynyt niin henkisesti kuin ruumiillisesti, mutta silti onnellinen. Mahtava viikonloppu vielä mahtavammassa porukassa. Eilen vasta kotiin tulleena ajatukset eivät vielä välttämättä kovin järkeviä, mutta yritän nyt jotain kuitenkin tarinoida.

Perjantai iltana saavuttiin paikalle Kajaaniin Joutenlammen kurssikeskukseen ja leiri aloitettiin noin viiden aikaan. Maalimieheksi lupautunut Hokki tuli myös ja aloiteltiin melko siltä seisomalta saalispurut. Tähän aikaan vuodesta ilta hämärtyy melko nopeasti joten perjantai illan treenit oli melko äkkiä ohi. Majoituimme mökkeihin ja jatkoimme illan viettoa yhteisessä tuvassa makkaraa paistaen ja juomia nauttien, kuka vähemmän ja kuka enemmän.

Lauantai aamu saattoi koittaa joillekin leiriläisille liian varhain, mutta aamupalalle marssimme kuitenkin kahdeksaksi lammen rantaa pitkin. Marjolla ( arvoisa jälkikouluttajamme ) oli ihan omat treffit aamupalan kanssa mökin nurkalla, mutta niin sitä vain lähdettiin jälkipelloille yhdeksän jälkeen. Tarkoitus oli että jokainen teki omalle koiralleen jäljen niinkuin on tähän asti tehnyt. Tein Pipalle suoran, ehkä noin sata askelta olevan jäljen. Neiti ajoi sen hyvin rauhallisesti eikä siinä mitään moittimista mutta silti seuraavaa kertaa varten jotain neuvoja saimme. Muittenkin saatua jäljet pakettiin siirryimme taas leiripaikkaan. Otimme hiukan välipalaa ja aloitimme purut Hokin kanssa. Pipalla jatkoimme aikalailla siitä mihin viimeksi jäätiin. Uutena juttuna tuli kuitenkin pieniä hallinnan alkeita. Koira kahteen liinaan jolloin sitä on huomattavasti helpompi viedä sekä aluksi ja rauhan jälkeen hommaa jatkuu minusta eli koira ottaa kontaktin ja saa luvan jatkaa. Otettiin tämä mukaan syystä että koira tietää jo mitä ollaan menossa tekemään eikä tarvitse enää mitään sytyttelyjä.

Ensin meinattiin että olisimme käyneet vielä pellolla parin koiran kanssa purujen jälkeen, mutta koska luonto oli meitä rankaissut koko päivän kestäneellä vesisateella eikä ruoka-aikaankaan enää ollut hirveän pitkä aika, jätimme jäljet suosiolla sunnuntaiksi. Ilta jatkui saunomalla ja yhteistuvassa huomattavasti rauhallisemmin kuin edellisenä iltana ja taidettiinpa jo yhdentoista jälkeen painua mökkiin. Jumppasimme vatsalihaksia vielä parilla vessa jutulla ja lupauduin vahtimaan arvon kasvattajaa ettei itulaatikko lähde yöllä liikenteeseen. Itulaatikko oli kyllä varustettu sen verran kuuluvilla äänillä että ei siinä paljon vahtimista olisi ollutkaan.

Sunnuntai aamu valkeni huomattavasti paremmassa hapessa ja kuin edellinen ja koko porukka pääsi tällä kertaa aamupalalle nauttimaan tuoreista sämpylöistä. Tänä aamuna myös vessojen ilma oli huomattavasti raikkaampi syystä tai toisesta. Jälkipelloille suuntasimme edellisen aamun tapaan ensimmäisenä. Tein koiralle melko samanlaisen jäljen kuin lauantaina huomioiden erityisesti paalun ja jättäen jäljen päähän namipurkin. Sain huomata koiraa autosta hakiessani että tänään on hieman eriääni kellossa tai päässä. Pipa oli kirjaimellisesti pistänyt itsensä pussiin häkissä ollessaan ja odotellessaan töihin lähtöä. Oli saanut kaupan muovipussin, repinyt sen ja laittanut lopuksi sen pussin kaulaansa. Koiran ilme oli lähinnä: kato äiti, Pipa pussissa. Lähdetään vaan jäljelle. Asenne oli tosiaan hieman eri kuin edellisenä päivänä. Pienet ilmoitukset Tanjalle ettei siellä pellolla kannata kyykkiä kun meikäläinen on tulossa ja uskomatonta retkuamista. Mutta mutta, paalu ja aloitus huomattavasti parempi kuin lauantaina, alku meni hieman toispuoleisesti mutta siitä palautteen saatuaan paransi huomattavasti loppua kohden ja purkkikin löydettiin. Palaute hyvä ja eikun takaisin leiriin.

Hiukan makkaraa ja kahvia tuvassa ja eikun puruihin. Eka kierros ihan ok. Ohjaaja solmussa saakelin liinojen kanssa, mutta siitä huolimatta näimme palan kanavointia. Kuitenkin sen verran nopea ettei nämä nykyajan järkkärit kerkeä tallentamaan sitä kuvaksi asti joten joudutte uskomaan pelkkään sanaan.

Lupa on saatu ja ohjaaja näyttää lähinnä synnyttäjältä. Pentu taitaa tosissaan liikuttaa molaria.

Kroppa tutuksi.

Hyppy ja pois...

Seuraavalla kierroksella uutta peliin ja hiha käyttöön. Kiinni meni ja pysyi mutta mieli on vahvempi kuin ruumis ja totesimme että nuoren koiran hiha on vielä liian painava, mutta kyllä se autolle asti saatiin. Pentu oli autolla niin puhki ja kaikkensa antanut että sen näki jo ilmeestä. Ja näin oli leirin treenit saatu päätökseen.

Loppu sanat: Kiitos Sannalle leirin järjestämisestä, Marjolle kiitos kullan arvoisista neuvoista pellolle ja kaikille muille hyvästä leiri seurasta. Evelle lupaamme hankkia uusia vessakokemuksia jaettavaksi seuraavalle kerralle. Tällä reissulla tuli havaittua myös asia että naisten mökki haisi taatusti pahemmalle kuin miesten mökki eikä syy selviä varmaan koskaan. Sininen nunna oli älyttömän hyvää matkaseuraa ja kotona maistui ihan törkeän hyvälle. Se oli sen arvoista. Minä jatkan nyt lomailua. Lopussa Pipan uusin pose.