Otsikko kertoo kaiken. Tekevälle sattuu. Ja mulle se sattu nenään. Sunnuntai-iltana ajattelin vielä ennen koirien ruokaa ottaa Pipalla sisällä parit tottisliikkeet. Homma suju loistavasti siihen asti, kunnes lopussa rupesin kiittämään koiraa hyvästä suorituksesta kumartumalla ja tarkoitus silittää ja rauhoittaa kummallakin kädellä. No, en päässyt siihen rauhoittelu vaiheeseen. Kumartuessani Pipa päätti hypätä täsmälleen samaan aikaan kokonaisella 25kg voimallaan päin näköä. Tai tässä tapauksessa päin nekkua. Nenästä kuului naks ja minä tietysti säikähdin jo ihan pelkkää tuskaa, mutta myös sitä että nyt se piru murtu koko klyyvari. Silmistä vettä valuen raahauduin vessan peilin eteen ja totesin että kyllä se nyt suurinpiirtein suorassa on eikä tunnu ylimääräisiä irtonaisia asioita. Kovaa vauhtia nenä rupesi sitten mustumaan ja turpoamaan. Tällä hetkellä omistan tällaisen sinertävän kreikkalaistyylisen tuulenhalkojan. Jotta on komia. Voin kertoa että olen harrastaessani murskannut kyynärpääni pari vuotta sitten ja kyllähän sekin kipeää teki, mutta ei mitään verrattuna tähän nenään. Huh huh..

Tänään tein Pipalle jäljen nurmelle jonka päässä oli purkissa namia. Hän on jo siitä jäljestä niin innoissaan että maahanmenon kanssa keskusteltiin hetki mutta ihan hyvin näin ensimmäiselle kerralle. Sen jälkeen täytin purkin uudestaan ja laitoin sen nurmikolle. Menimme sitten Pipan kanssa siihen ja maahan käsky toimi tässä huomattavasti paremmin. Harjoittelemme tätä nyt sitten jäljen ohessa.

Jäljen jälkeen virtaa näkyi vielä olevan, joten vähän tottista kehiin. Pikkaisen seuraamista parilla askeleella, luoksetulon paikan harjoittelua ja ensimmäinen eteenmeno. Veimme yhdessä vähän matkan päähän sellaisen ison patukan ja totesin siinä että kyllä tässä koulutusvaiheessa tarvitsen siihen patukan viemiseen avustajan. En pysty hallitsemaan koiraa joku retkuaa patukan perään niin että pelkään sen hajottavan joko minut tai itsensä. En nimittäin niin ihastunut tähän kreikkalaisnenään ole. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä treeni oli ja jos tuolla vauhdilla joskus kokeessa eteenmenon suorittaa, ylpeä saa olla.