Tai no tauti ei vielä täysin voitettu, mutta ainakin toivon niin että kohta olisi. Pääsiäinen meni siis sairastaessa, joten eipä sitä sitten mitään saanut aikaiseksi. Haaveissa oli, että olisi treenannut ihan tosissaan, kentällä, ei kotipihassa. Haaveet on haaveita

Lauantaina käytiin Sannan luona vähän lenkkeilemässä aurinkoisessa säässä. Oli oikein perhetapahtuma, kun Lilli-mamma oli lapsukaisille jöötä pitämässä. Pipa aluksi vähän arkaili Lillin hieman rajua rakkautta, mutta hetken kuluttua ei enää jaksanut välittää moisesta älämölöstä.  

 

Oikein perhepotretti!!

Pipa kiitää..

Sargo ui..

Pipan ja Sargon touhuja

Sargo komeilee...

... ja Pipakin on ihan itsensä näköinen

 

Pariskunta kalliolla kukkulalla...

Kun tosiaan on sairastettu tässä nyt kotvan tovi, niin olin huomaavinani mustissa jonkin sortin vireystilan nousua. On ne lenkille päässeet Markon kanssa, mutta kai se ei sitten riitä... Tänään töistä tullessa pakotin itseni ulos ja tavoitteena edes jotain- mentaliteetilla. Noh, Sargo ihan ok, piippausta vähän havaittavissa. Pipa-hyppysirkka loikkasi ja yritti poskeen kiinni ( oma vika kun hetsasin ( miksi?  ) ), muuten välillä jopa yllättävän liiankin tiivistä seuraamista. Sargon kanssa nyt touhutessa olen huomannut sellaisen mielestäni aika tärkeänkin asian mitä Pipan kanssa en ole huomannut tehdä ollenkaan. Voitteko kuvitella? Eli kummankin kanssa tehdään nyt kontakti harjoituksia paikallaan ja siinä kääntymisiä kumpaankin suuntaan. Sargolta homma onnistuu jo aika hyvin. Nyt vaan pitäisi päästä kummankin kanssa käymään kentällä mielellään jo kaksikin kertaa viikossa. Tämä kotipiha-treenaminen ei johda enää mihinkään. Pitää saada sama vire sinne kentällekin ja kavereilta turhat nuuskuttelut pois. Keskittymistä peliin, toisin sanoen.

Loppuun vielä Milin masu-pose-kuvat.

Paikalla oleminen pakosta rupee nostattamaan vähän raivoa, huomaa irvistys..

Jospa tästä flunssasta nyt selvittäisiin. Kohta on leirikin!!!!!!!