Käytiin eilen Pyhäjärven näyttelyssä ihan isolla porukalla. Niinan autolla matkustaessa minulle vasta avartui tämä näyttelymatkailu, tai lähinnä miten mukavaa se voi olla. Koirat matkustaa tilavasti ja turvallisesti omissa boxeissaan takaosassa ja itsellä sitä tilaa vasta onkin. Tämä otetaan uusiksi.

Itse näyttely reissusta sinänsä ei jäänytkään mitään jälkipolville kerrottavaa omien koirien osalta. Matkan kohokohta oli, kun pysähdyttiin syömään Vaskikello-nimisessä paikassa. Ja siellähän niitä todella oli, siis niitä kelloja. Kaikenlaista sitä löytyy Suomesta. No, kai sitä pitää jotenkin kommentoida näyttelyäkin. Pessi oli liian tyttö ja Miliä paleli. Siinäpä sitä oli kerrakseen. Pessin tyttömäisyyteen en itse oikein voi vaikuttaa, mutta Milin osalta sen verran etten olisi ilmoittanut koko koiraa sinne jos olisin tiennyt että se järjestetään JÄÄHALLISSA!! Neiti ei tunnetusti esiinny oikein edukseen kylmissä paikoissa. Ei katkera, mutta kuitenkin...

Pipa-vauva ei olekaan kohta mikään vauva, niin nopeasti se näyttää kasvavan. Se alkaa jo näyttää ihan beussilta. Ei ole enää mikään pyöreä pentu. Voi että kun nuo lumet sulaisi...