Nyt voi jo sitten sanoa että eiköhän tässä olla kotiuduttu ihan kunnolla. Suurimman osan ajastaan Pipa vielä nukkuu, mutta sitten kun ei nukuta niin mennään täysillä. Vanhempani kävivät eilen lasta katsomassa ja viihtyivät kokonaista 15 minuuttia. Pipalla oli lievä itku-potku-raivari, liekö sillä ollut jotain vaikutusta asiaan. Pessin kanssa ne jaksaa painia ja juosta kuin päättömät kanat. Pessi on niin saman henkinen ettei sillä mene hermot, kun toinen puree naskaleilla.

Harmi kun ulkona on vielä sen verran lunta ettei kovin pitkiä hetkiä pysty olemaan. Lumesta näyttää neiti tykkäävän kovasti, on vissiin sukurasite. :) Pennun ajatuksen juoksu tulee hauskasti esille Pipan seisoessa räystään alla veden tippuessa otsaan, voin melkein nähdä ajatuskuplan: "olen melkein varma että jotain tippuu päähän, mutta en ole vielä täysin päässyt perille mistä se tulee ja mitä se on". Mutta joka tapauksessa näyttää tuntuvan hyvälle, kun sen saa aina nostaa siitä mukaansa. Eilen oli vähän lumisempi päivä eikä kovin hyviä kuvia saanut.

Olen myös joka päivä leikkinyt itsekin rätin kanssa saalista Pipan kanssa. Makkaralla saalistaessa pitää olla pakosti joku hanska kädessä. Syö kuin raivopää. On sen verran ahne, että liikkeet tulee varmaan opittua suht nopeasti täällä sisätiloissa. Ajateltiin käydä huomenna katsomassa vähän mutsista mallia kentällä, ja tietenkin se on myös Pipan eka reissu muualla kuin kotipihassa.

Pipa on ottanut nukkumapaikakseen Pessin pedin ja siinä jos missä saakin tosi hienoja nukkuma-asentoja. Ei vaan aina kerkeä kameran kanssa paikalle. Paras on kuitenkin otsa-maassa asento. Ahdasta alkaa olla jo nyt kun menevät Pessin kanssa samaan aikaan nukkumaan, ei likka mahdu parin kuukauden päästä enää yksinkään. Mutta nyt vielä kaikki ilo irti kun mahtuu.